|
Talo takapihan alaosasta kuvattuna. |
Olihan se arvattavissa, että tämäkin vaihe tulee vielä
vastaan. Mutta se, että se iski näin kovaa, oli kaikesta huolimatta yllätys. Ei
suuri yllätys, mutta aito sellainen. Taloon tuli nimittäin kylään kaveri
nimeltä epätoivo! Kun jokin aika sitten iloitsin siitä, miten hienolta tapetti-
ja maalipinnoilla olevat, listoja vaille valmiit seinät näyttävät, pääsee tällä
hetkellä työmaalla käydessä melkein joka kerta itku, kun katselee lista-
ja väliovipinoja, kaoottisessa järjestyksessä olevia kiintokaappipaketteja,
niistä tulleita pahviroskakasoja tai toissa viikolla kirjaimellisesti paikalle
tupsahtanutta porraskuormaa!
|
Valmis takka löytyi olohuoneesta helposti vielä jokin aika sitten... |
|
Mutta juuri nyt sitä joutuu muun tavaran seasta vähän etsimään... |
Kannustaloa ei voi syyttää aikataulusta
jätättämisestä. Päinvastoin, koska esimerkiksi nämä kyseiset sisäportaat
tuotiin raksallemme noin viikko etuajassa! Sinällään hieno juttu, mutta työ
vaan ei todellakaan ole vielä niiden asennusvaiheessa. Sehän tarkoittaa sitten
sitä, että tulevaa olohuonettamme täyttää aiempien vuorien lisäksi nyt muutama
muukin isompi ja pienempi paketti. Kaikki tuntuu omasta näkökulmastani
mahdottomalta tehtävältä, jolle ei näy loppua. Eikä väsymyskään ainakaan ole
vähentynyt. Että hohhoijaa. Onneksi mies jaksaa olla sitkeä sissi ja tsempata minuakin.
|
Telineiden kohdalle nousee portaat ja tikkaiden kohdalle kaide. |
|
Tuleva eteisaula on tuolla pesutornin takana - jossain. |
|
Apujoukot katselemassa työn jälkeä. |
Kullanarvoinen apu eli appivanhemmat jättivät työmaamme
taakseen ja palasivat kotiseudulle – aloittamaan omaa ja jo järjestyksessään
kolmatta talonrakennusurakkaansa! Hatunnosto heille sekä avusta että uudesta
projektista. Meidän tai lähinnä mieheni kannalta se tarkoittaa sitä, että taloa
rakennetaan töiden ohella, ennen tai jälkeen työpäivän sekä tietenkin kaikki
viikonloput. Työteho on kuitenkin karkeasti arvioituna ja ehkä hieman
kärjistäen laskenut noin 300 %, kun rakentamiseen käytettävä aika on pakon
vuoksi vähentynyt ja aktiivisia vasarakäsiä on neljän sijaan enää kaksi. Siksi
juuri nyt vähän jännittää, pääsemmekö oikeasti jouluksi kotiin. Uhosin jo, että
joulua ei vuokrakämpässä vietetä, vaan sitten paetaan vaikka kylpylälomalle
pyhiksi, jos ei muuta keksitä. Mieheni mielestä joulunviettopaikka on joka
tapauksessa selvä: joko uudessa kodissa tai nykyisellä raksalla eli osoite on
anyway sama. Jotta morjens.
|
Raksaportaiden kynnykseenkin panostettiin... |
|
Yläkerrassa on niin lastenhuone... |
|
kuin "inspiraatioseinällä" varustettu työhuone... |
|
sekä lastenhuonetta vastapäätä sijaitseva vanhempien makkari. |
Kuitenkin samaan aikaan pitäisi jo ruveta kilpailuttamaan
rakennussiivousurakoitsijoita ja järjestelemään nykyisen kodin tavaroita
muuttokuntoon. Varasin paikalliselta kirpputoriltakin myyntipöydän marraskuun
yhdeksi viikoksi ja aion myydä niin paljon vaatetta sekä tavaraa kuin
mahdollista. Koska JOS muutto on realistinen joulun aikaan, tulee meille joka
tapauksessa kiire. Siitäkin huolimatta, että juuri tällä hetkellä elämä kulkee
kuin hidastetussa filmissä. Jalat tervassa ja silmät puolitangossa, ihan
töttöröö.
Nyt myös jopa reilu vuosi sitten tehdyt ja monta kuukautta
haudutetut suunnitelmat esimerkiksi keittiön tilankäyttöratkaisuista ovat
heräämässä eloon. Tehdyt valinnat vaikuttavat suurimmaksi osaksi hyviltä, mutta
muutama ”voi ei” on päässyt suustani niitä katsellessani. Onneksi ne ovat
koskeneet loppujen lopuksi pieniä yksityiskohtia esim. keittiön ylimmän
kaappirivin korkeudesta, jotka eivät pilaa kokonaisuuden ihanuutta. Säilytystilaa
kun kannattaa kuitenkin olla niin paljon kuin mahdollista. Ja sinne ylimmälle
hyllylle voi kätkeä vaikka joulu- ja pääsiäiskoristeet tai muuta harvemmin
käytössä olevaa tavaraa. Alan silti ymmärtää nyt ihan konkreettisesti, miksi
vanhan kliseen mukaan vasta kolmas itselle rakennettu talo vastaa kaikkia
toiveita… Ja kun vielä pari kuukautta sitten nauroin joka kerta mieheni
todettua muutamassa kohtaa, että ”sitten toisen talomme kohdalla tehdään tämä
tai tuo asia näin tai noin”, olen kuullut itseni sanovan samaa jo useampaankin
kertaan! Siitäkin huolimatta, että päivät kahden pienokaisen kanssa tuntuvat
näin ”olosuhde-yh-äidin” näkökulmasta välillä t-o-d-e-l-l-a pitkiltä, eikä
miestäänkään tapaa kuin yöimetyksen aikaan jääkaapilla.
|
Keittiö toimi vielä jokin aika sitten listojen säilytystilana. |
|
Nyt se alkaa löytämään jo muotonsa. |
|
Koneet ovat kauan haaveilemaani rosteria. |
|
Alakerran vessan yksi seinä tapetoitiin. |
|
Saunan pukuhuoneen penkin runko löysi paikkansa. Penkin alle piiloutuu säilytystilaa. |
|
Lattiamme on vaalea ja tämä kuva ylivaloittunut. |
Kaikki kiintokalustevalinnat ovat muuten ulkonäkönsä
puolesta menneet ihan nappiin. Vaikka esimerkiksi ovet ovat vielä paketeissaan, hahmottuu kokonaisuus silmiemme eteen jo nyt. Myös lattian sävy on loistava. Toki askeltuntuma olisi ollut parempi, jos se olisi tehty aidosta antiikkilankusta, eikä
laminaatista. Mutta sävy on juuri oikea!
Ja isäntä sai saunankin lauteiden kiinnitystä vaille valmiiksi pari päivää
sitten. Kiuas ja kuituvalot on myös asennettu. Ne paketeissa makaavat portaatkin käydään muutaman viikon päästä asentamassa valmistajan puolesta. En taida sitten kuitenkaan
kovin nurista tästäkään vaiheesta, koska homma etenee joka päivä. Ja kaaos
helpottaa hetki hetkeltä sekin. Ehkä jouluaattoa vietetään sittenkin uudessa
kodissa - eikä raksalla.
|
Jos hyvin käy, ensi kesänä tällä puolen taloa on lautakasan sijaan hiekkalaatikko. Sitä odotellessa. |