Viimeisimmästä kirjoituksestani on yli kaksi kuukautta! Tässä välissä on ehtinyt tapahtua paljon, ja nyt myös näkyvää edistystä on saatu aikaiseksi. Rakennuslupa tuli nopeasti muutamassa viikossa vuoden vaihteessa, keittiö tilattiin joulun alla, talon paikka mitattiin viime viikolla, tontti saatiin raivattua puista ja risuista lopullisesti toissa viikolla, pihasuunnittelija aloitti visioinnin pari viikkoa sitten ja ja ja... Aloituskokous on huomenna ja kaivinkone saapuu tontille viikon päästä. Paljon tapahtuu ja on tapahtunut!
Vielä syksyllä moneen otteeseen tuntui siltä, että eteneekö tämä projekti mihinkään suuntaan? Paljon suunniteltiin ja pohdittiin, mutta mikään ei tuottanut näkyvää tulosta. Nyt, kun katsomme menneitä kuukausia taaksepäin ja käymme läpi tehtyjä ja tekemättömiä työvaiheita aikataulusuunnitelmastamme, olemmekin huomanneet, että aika monta kohtaa saamme jo viivata yli papereistamme. Siitäkin huolimatta, että tontilla ei toistaiseksi ole pystyssä kuin merkkirimoja ja Kannustalon kyltti... Muutamassa viikossa näyttää kuitenkin jo ihan toiselta, kun louhinta ja perustustyöt käynnistyvät parin viikon sisällä. Talopaketti tulee heti vapun jälkeen ja me pidämme nyt sormia ristissä, että hommat etenevät suunnitelmien mukaisesti siihen saakka. Jonkin asteista haastetta tietysti lisää tuo jatkuva lumen tulo. Tontin maatöissä sillä ei onneksi ole niin hirveän suurta merkitystä, koska talon alta täytyy posauttaa kalliota, joka ei lunta pelkää. Eniten lumikinoksilla oli vaikutusta tontin risusavottaan, kun ne hautautuivat kasoiksi lumen alle. Märkiä risuja oli raskas nostella pakun kyytiin kaatopaikalle vietäväksi, eivätkä loput oksan pätkät meinanneet millään syttyä palamaan pientä nuotiota tehdessämme. Näistäkin kuitenkin selvittiin sinnikkään isännän ja aktiivisen ruokahuollon voimin. Raksapäiväkirjaan tehtiin silti merkintä: ensi kerralla huolehdi, että risut roudataan pois tontilta ennen lumen tuloa. Käy toki järkeen ilman käytännön kokemustakin, mutta lumessa kertaalleen oksien kanssa heiluneena asian muistaa tulevaisuudessa vieläkin paremmin.
Tämän päivän ohjelmassa on kakkosnelosten muovaaminen keihäänkärjiksi. Ennen aloituskokousta lyömme puupilarit vahvemmiksi merkeiksi talonpaikkaa varten ja niiden kärjet täytyy todellakin olla terävät. Muuten niitä ei saada kylmän maapinnan läpi jämäkästi kiinni oikeille paikoilleen. Kuulin juuri, että jossakin projektissa talon paikka oli kunnan puolesta merkitty tontille väärinpäin ja siitäkös oli rakentajaperhe riemastunut! Virheitä toki sattuu ja tuossakin tapauksessa asia oli ehditty oikaista ennen katastrofin syntyä. Esimerkki kuitenkin muistuttaa meitäkin jälleen siitä, että missään vaiheessa talonrakennusta ei voi olla liian tarkkana. Antennit täytyy pitää hoksottimella joka käänteessä ja asemapiirros oikein päin kädessä...
Tältä meillä päin näyttää tänään: huomenaamuna saa talonpaikkaa etsiä tontilta taas kirjaimellisesti kaivamalla... Ja mehän kaivamme. Tai siis mies kaivaa. Life is good!
