Actionia suoraan maalta! Dynamiittia porattiin kallioon kerralla ihan kiitettävät määrät: ei tarvittu kuin pari räjäytystä, niin talon paikka oli kuopalla ja se täynnä kunnon kivilohkareita. Tässä kohtaa oli meidän etumme, ettei naapuritonteilla ole vielä elämää. Räjäytys saatiin hoidettua nopeasti ja tehokkaasti - kuten kuvasta näkyy. Siitäkin on tullut yksi uusi merkintä raksapäiväkirjaan: etukeno asioiden hoidossa on hyvästä. Kun ryhdyimme tuumasta toimeen heti tontin saatuamme, olemme toistaiseksi säästyneet kunnan jonoilta, urakoitsijoiden "ei oolta" sekä tässä tapauksessa naapurityömaiden varomiselta. Jos viereisellä tontilla olisi ollut edes antura pystyssä, olisi kallio pitänyt räjäyttää hitaammin ja "huolellisemmin". Vanha klisee time is money pätee siis tässäkin.
Räjäytystyön jälkeen isäntä itsekin pääsi hommiin kaivinkonekuskin apumiehenä. Talvilomaviikko vierähti lapiota heiluttaessa ja pian salaojat ja muut oli tehty sekä perustusten pohjat luotu. Nopeaa toimintaa!
Viimeisen reilun kahden viikon aikana tontille on noussut jo sokkeli eli tämän viikon maantäyttöjen ja ontelolaattojen valun jälkeen ollaan jo talopakettia vaille valmiita! Näin ensikertalaisen silmään kaikki tähän astiset työvaiheet ovat näyttäytyneet nopeina ja isoina edistyksinä viikkojen edetessä. Jokainen urakoitsija on ollut vertaansa vailla: työt ovat hoituneet moitteetta ja aikataulussa on pysytty paremmin kuin hyvin. Oma mieheni on pysynyt kärryillä kaikkien vaiheiden vaatimuksista ja sen ansiosta vältyttiin yhdeltä inhimillisen erehdyksen melkein aiheuttamalta ahdingoltakin. Taloomme kytketyn varaston perustusraudoitukset meinasivat jäädä 5 cm liian korkealle, mutta tarkasilmäisen siippani ansiosta asia huomattiin ajoissa ja raudoitus korjattiin ennen sokkelin valua. Moka oli tullut sen jälkeen, kun itse kävin "valvomassa" raudoituksen edistymistä... Aikaa ja rahaa säästyi mieheni ansioista kiitettävästi ja me saimme huokaista ensimmäisen säikähdyksen jälkeen helpotuksesta. Ja jatkossa minä saan keskittyä projektin vähemmän teknisiin työvaiheisiin.
Sokkelin muotitusvaihe. Kuva talon edestä. Vasemmalla näkyvien renkaiden paikalle on valettu portaiden perustus.
Tapasimme myös ensimmäistä kertaa sisustussuunnittelijamme Henna Ahosen. Olimme totaalisen täpinöissämme, kun lähdimme hänen työhuoneeltaan: saimme häneltä jo parin tunnin aikana monta arvokasta neuvoa sekä hyvää ideaa. Henna antoi meille myös muutaman "kotiläksyn" ennen seuraavaa tapaamistamme: metsästämme oikeaa lattian sävyä sekä mietimme meitä inspiroivaa värimaailmaa. Myös mieheni sai Hennan kannustamana roolia sisustuspuolesta: hän ottaa vetovastuun yhden työ/makuuhuoneen sisustusratkaisuista... Mieheni mielestä reilut kymmenen neliötä noin sadasta viidestäkymmenestä ei ole juurikaan, mutta minä lupasin, että teemme muutkin ratkaisut (pääasiassa) yhdessä. Hennan mielestä olemme "hauska pariskunta". Mitä se sitten lie tarkoittaakaan... Suosittelemme hänen apuaan lämmöllä: www.hdesign.fi. Eikä tämä ollut mainos, vaan aito vilpitön kehu. ;)
Tässä lattiassa on sitä värimaailmaa ja fiilistä, mitä olemme ajatelleet. Vaaleaa, muttei valkoista lankkua siis metsästämme.
Kävin myös yhtenä sunnuntaina paikallisilla markkinoilla ja kirjaimellisesti eksyin erääseen vanhan tavaran liikkeeseen, joka on vain satunnaisesti auki. Olimme Hennan kanssa ideoineet olohuoneemme ilmettä "kevyeksi ja stailiksi, mutta mukavaksi". En tiedä, miksi nämä kuvaukset näin kirjoitettuna kuulostavat jonnin verran pateettisilta, mutta noilla sanoilla on olohuoneemme olemusta silti määritetty! Tuo sunnuntainen hortoiluni johti kuitenkin siihen, että vastaani käveli talomme ensimmäiset aarteet: kaksi täydellistä nojatuolia suoraan 1950-luvulta! Molempien rungot ovat täysin ehjät, muotokieli on kaunis ja samalla mahtavan käytännöllinen. Aarteeni kaipaavat verhoilua, mutta se on pikkuseikka suhteessa löytöni arvoon. Voin jo nähdä, miltä ne näyttävät ulko-ovelta päin katsottuna hieman kulmikkain ja samalla vierekkäin aseteltuna, suurella matolla, ikkunan alla istuvaa sohvaa vastapäätä...
Tuoli saa todennäköisesti hopean-sinertävän verhoilun ennen kuin se muuttaa meille.
Ystävälliset vanhan tavaran liikkeen omistajat säilyttävät tuolejamme tarpeemme mukaan omassa lämpimässä varastossaan, mikä on aivan mahtava asia! Nyt etsimme niille hyvää verhoilijaa sekä "sitä oikeaa" päällyskangasta. Haluan säilyttää tuoleissa tuon alkuperäisen fiiliksen, mutta vihreän värin tilalle tulee jotain hopeaan taittuvaa, tumman ja veden sinisen välimaastosta löytyvää sävyä. Yhdessä vasta näkemässäni matossa oli juuri oikeaa ajatusta. Harmikseni siitä ei ole tähän hätään kuvaa saatavalla.
Vielä kuukausi sitten en olisi edes uskaltanut ajatella sisustusasioita, mutta Hennan kanssan juteltuamme tajusin, että isojakin valintoja on tehtävä aika pian. Kun keittiö on toistaiseksi ainoa jo päätetty kiinteä elementti talomme sisälle (portaiden, listojen ja kattopaneelien lisäksi), täytyy laattoihin, lattioihin ja seinäpintoihin liittyvät ratkaisut tehdä jo ennen kesää. Tai näin itse ajattelen, jotta emme olisi syksyllä siinä kliseisessä tilanteessa, että "laatoittaja tulee ensi viikolla, millaisiin meillä riittää budjettia?" Kalusteratkaisuja kylppäriin, kodinhoito-ja pukuhuoneeseen olemme suunnitelleet ja melkeinpä ne jo valinneetkin, mikä sekin on kaikki eteenpäin. Jos hyvin käy, saamme viettää huhtikuussa pari viikkoa "raksalomaa" ennen kuin talopaketti tulee vapun jälkeen tontille. Thumbs up, että näin tapahtuu!
