Jälleennäkemisiä, uusia perheenjäseniä ja edenneitä askelia

Onhan se noloa olla kirjoittamatta VIITEEN kuukauteen yhtikästä mitään, kun on kerran blogin perustanut. Melkein yhtä paha moka kuin se, että laittaa juustokakkuun rahkaa. No, minä teen molempia: kirjoitan harvakseltaan ja täytän oman versioni juustokakusta myös rahkalla eli sooloilen. Mutta täällä ollaan taas.

Talo on onneksi noussut tässä välissä jo ohi harjakorkeudenkin. Savupiippu seisoo siis katolla ja vetääkin vallan mainiosti. Viime kuukausina on tapahtunut paljon sekä raksalla että sen ulkopuolella. Tällä hetkellä ollaan seinien pakkelointi-, hionta- ja pohjamaalausvaiheessa eli varovasti voin todeta, että loppusuora jo kohta häämöttää.

Mitä sitten tapahtui tässä välissä? Meille syntyi toinen lapsi, appivanhempani muuttivat paikkakunnalle rakentamaan taloa kanssamme, esikoinen oppi ajamaan pyörällä apurattaiden avustuksella, kesä tuli ja melkein menikin jo ja taloprojekti -se on taaksepäin katsottuna ottanut kolmiloikkia etenemisen suhteen. Tässä pikakelaus ohitettuihin kuukausiin:

HUHTIKUU

Oli hengailua, odottelua ja joidenkin juttujen kilpailutusta. Pääsiassa kuitenkin odoteltiin, että itse action jo alkaisi. Jälkiviisaana voisin todeta, että olisi kannattanut käyttää tämä aika siten tehokkaammin hyödyksi, että olisi älynnyt hoitaa hankinnat mahdollisimman loppuun asti valmiiksi. Toisaalta on todettava, että matkan varrella on ilmaantunut tuhat ja yksi asiaa, jotka on pitänyt ottaa haltuun yksi kerrallaan. Ja suuret linjat olivat huhtikuussa jo toki selvilläkin.

TOUKOKUU

Talopaketti tuli sovitusti toukokuun ensimmäisellä viikolla. Asennuspari oli taitava ja ketterä: oli hurjannäköistä katseltavaa, kun toinen miehistä kirjaimellisesti pomppi noin 10 metrin korkeudessa, ampui toisella kädellä kattotuoleja naulapyssyllä ja söi samalla toisella kädellä pitelemäänsä banaania... Äijät olivat niin pro-porukkaa, että elementit olivat pystyssä kahdessa päivässä.

 

Seinät olivat asennuksen jäljiltä niin suorat, että vain yksi seinä oli vastaavan mestarin tarkistuksen mukaan puoli milliä vinossa.

 

 

Kannustalo-edustajamme luotsaaman rakennusfirman miehet asensivat toukokuun aikana myös katon turvatuotteineen, minkä ansiosta loppukevään sateet eivät säikäyttäneet työmaatamme.

 

Kuun lopussa asennettiin lattialämmitysputket, valettiin ja hiottiin lattia. Elementtiseinään ei tullut kuin yksi reikä mieheni hiomakoneen käsittelyn jäljiltä, mikä onneksi sekin saatiin jo korjattua. Toukokuussa valittiin myös pintamateriaalit, mutta niistä tulee oma kirjoituksensa tuonnempana. Ennen joulua, I promise. ;)

KESÄKUU

Se meni ainakin nopeasti. Väliseinät alkoivat myös nousta nopeaan tahtiin alakerrassa ja sähkömies ryhtyi kaapeloimaan sekä putkittamaan "sähköjuttuja". Heh, tämä ilmaisu kertoo paljon meikäläisen sähköalan asiantuntijuudesta...





 

Juhannusta vietettiin makkaraa paistaen ja uudesta terrassista jo vähän nauttien hyvässä seurassa. Mies ei kyllä malttanut lopettaa hommien tekoa edes aattoillan ajaksi, mutta sainpahan hänet kuitenkin mansikkakakkukahville tulevan takapihan nurkille yhdessä muun porukan kanssa.

Takkakin saatiin lopulta valittua kesäkuun aikana. Tiilerin nuotiotakka Oliver toimitettiin kuun lopussa tontillemme, jonka jälkeen appeni tarttui muurarin toimeen. Komea on takka ja vetää hyvin! Meidän versiomme poikkeaa kuvan takasta siten, että se on kokonaan valkoinen ja rapattu. Huomasinpa, että asuntomessuilla oli tehty samanlainen versio ko. takasta myös yhteen messutaloon.




Myös kylpyhuoneen seinät muurattiin kesäkuun aikana ja opettelipa esikoisemmekin muuraushommia ukin ohjauksessa. Hiljalleen myös toisen kerroksen välipohja alkoi syntymään.

HEINÄKUU



Naapurin lehmät söivät antaumuksella heinää viereisellä pellolla samalla, kun talomme alakerta sai lopullisen muotonsa heinäkuun alussa. Sen myötä raskas työvaihe, välipohjan teko, alkoi toden teolla. Tämä tarkoitti koolausta, höyrynsulkumuovin, villan, raskaiden kipsilevyjen nostelua ja asennusta, porausta ja naulausta. Muljahtipa kuun alussa yksi polvikin välipohjan rimojen väliin, kun mieheni astui harhaan olemattomalla lattialla liikkuessaan... Onneksi tilanteesta selvittiin loppujen lopuksi suht vähällä, vaikka tätäkin tekstiä kirjoittaessani on vielä hieman epävarmaa, vaatikoo polvi operointia jossain vaiheessa. Miehen mielestä ei tietenkään, mutta onneksi lääkärit tekevät sen päätöksen. Ja onneksi päivitimme vakuutukset ennen projektin alkua. Tapaturmavakuutus maksoi jo tässä kohtaa itsensä käytännössä takaisin. Myös appeni sai osansa raksaonnettomuuksista sahatessaan sormeensa, mistä siitäkin onneksi selvittiin liimalla ja ensiavulla. Mutta vakuutukset eivät mielestäni ole ensimmäinen säästökohde rakentamaan ryhdyttäessä. Kaikkea voi sattua, mutta mielipahaa ja vaivannäköä minimoida, kun esim. lääkäriin pääsee jonottamatta ja sen kummempia pohtimatta. Heinäkuussa myös yläkerran parveke sai lopullisen muotonsa. En kyllä valita näkymistä! :) Kuun loppupuolella porattiin myös 170 metriä syvä maalämpökaivo. Samoihin aikoihin myös toinen lapsemme syntyi. Lähetettyämme kuvan tuoreesta tulokkaasta isovanhemmille saimme vastausviestinä kuvan vasta muuratusta takasta! Tässä suvussa ollaan tehokkaita...

 

 Koko perheen ensimmäinen yhteinen ulkoiluretki meneillään...

ELOKUU

Tässä kuussa on valettu yläkerran lattia ja asennettu sinne lattialämmitys. Myös väliseinät ovat pystyssä ja hormi vedetty katolle. Elokuun aikana on myös jo vähän maalattu ulkoseiniä, asennettu peltejä, rakennettu portaita, pakkeloitu ja hiottu seiniä (useampaan kertaan), aloitettu pohjamaalaus myös sisällä sekä toimitettu jo pari satsia kaakeleita ja maalia työmaalle. Keittiötoimitus muine kiintokalusteineen on tilattu syyskuun puolivälin tienoille, joten varovasti uskallemme ennustaa muuttoa tapahtuvaksi jo hyvissä ajoin ennen joulua. Olisihan se hurjaa, mutta niin mahtavaa!

 Mallinnus tulevasta keittiöstä. Ruskealta näyttävät kaapit ovat oikeasti "hopeaharjatun" harmaat. Tasot ja yläkaapit kiiltävän valkoiset, koneet rosteria ja integroituja. Toimittajana Isku-keittiö.

Toistaiseksi (sormet ristissä tämän kirjoittaen) olemme säästyneet aivan järkyttäviltä vastoinkäymisiltä. Toki budjettia saa laskea tässä vaiheessa jo tarkkaan, eikä vauva/pikkulapsiperheen + raksan yhdistelmä ole todellakaan helpoimmasta päästä... Raskasta vaihetta ei helpota edes ajatus, että "kyllähän tiesimme, mitä odottaa", koska ei sitä oikestaan voinut tietää ennen kuin tähän on tultu. Välillä hartioita lysyyn painavasta väsymyksestä ja ikuisuudelta tuntuvan projektin aiheuttamasta turhautumisesta huolimatta, olen joka kerta vilpittömästi haltioissani, kun käyn katsomassa tulevaa kotiamme. Ja olen myös järkyttävän ylpeä miehestäni, joka on ottanut hommat haltuun taidolla ja sinnillä. Työt ovat edenneet upeasti suureksi osaksi myös appivanhempieni ansiosta.

Paljon on vielä tekemättä, mutta paljon on jo tehty. Tästä on hyvä jatkaa. Nyt vauvaa hoitamaan!